Hei rakkaat ystävät ja lukijat, täällä ollaan taas! Aika on vierähtänyt syksyn puolelle ja lieneekö juuri vääjämätön siirtymä hulina-syksyyn ollut syynä FM-CV:n hiljaiseloon. Allekirjoittanutta on kiireiden ohella vaivannut uskomaton aivokuolema, pääni on ollut kuin autiomaa, jossa vain preeriakoirat ja hiekkamyrskyt riehuvat.
Toki olen kulttuurin parissa pyörinyt, kaupungin sykkeessä hyörinyt. Mainitsemisen arvoisena ehkäpä Lars von Trierin elokuva Melancholia. Vaikuttava filmi, joka herätti suuria ja myös ristiriitaisia tunteita. En ehkä suosittele tätä elävää kuvaa ensitreffien ohjelmistoon, mutta minussa se herätti oudon reaktion, valtavan halun syödä leivoksia. Aleksanterin eritoten.
Mutta kaikesta tästä huolimatta en ole saanut tekstiä ulostumaan pienestä sievästä ja niin monisäikeisestä päästäni. Kunnes, rakkaat ystävät ja lukijat! Kunnes katsoin itseäni peiliin ja löysin tuon ehtymättömän ja raikkaan lähteen aivojeni sopukoista ja syvimmistä onkaloista. Alitajuntani kun on koko elämäni varannut minulle mitä parhainta viihdettä öiseen aikaan.
Inception-elokuvassa Leo ystävineen kiertää unissa idea-varkaissa, mutta luulenpa että tähän pääkoppaan pulahdettuaan voisi Leokin olla hyrrä hukassa. Nyt saatte ilon nauttia muutamasta Janskin klassikko-unesta vuosien varrelta:
Meriseikkailu
On mitä kaunein kuuma päivä eteläisellä merellä. Minä ja ystäväni Ryhävalas, Pyöriäinen ja Myyrä nautimme olostamme ja lämpimästä merivedestä, joka on kuin linnun maitoa. Ryhävalas rakkaudellisesti toimii aurinkoterassina, jolta myös on hyvä tehdä mitä taidokkaimpia uimahyppyjä syvän vihreään veteen.
Kun päivä etenee kohti loppuaan ja aurinko seuraa ikuista reittiään kohti horisonttia, noustakseen jälleen seuraavana aamuna, seurueemme siirtyy rantaan. Vedenrajassa katselemme silmänkantamattomiin jatkuvaa hiekkarantaa, jonka laskevan auringon kulta värjää tulihehkuiseksi. Mikä olisikaan parempi tapa päättää mahtava päivä kuin nauttia lasinpohjalliset vodkaa.
Mutta miten käykään! Rakas toverimme Myyrä, pienen kokonsa ja tottumattomuutensa alkoholiin vuoksi, päihtyy. Tässä juopuneessa tilassa on hän hukkua omaan lasiinsa. Ryhävalas avaa sanaisen arkkunsa ja heittää ilmoille humoristisen kommentin koskien Myyrän naurettavan huonoa alkoholin kestokykyä. Naurumme kaiku hiljenee kaukaisuuteen, kun itse herään uuteen päivään.
Leslie Nielsen
Ajan moottoripyörällä selvästikin Yhdysvaltalaisen suurkaupungin keskustassa. Minua ajetaan takaa! Mutta kuka on takaa-ajani? Ei, se ei ole Tommy Lee Jones enkä minä mikään Harrison Ford, vaan syystä jota en tohdi arvatakaan, kannoillani sinnittelee Leslie Nielsen hopeainen päälaki pilvenpiirtäjien ikkunoista heijastuen.
Pakoani edistääkseni ajan moottoripyörälläni läheisen hotellin aulan läpi suoraan hissiin, joka lähtee nousemaan ylös, aina huipulle saakka. Tullessani ulos tilavasta hissikopista, huomaan saapuneeni hotellin kattoterassille ja allasalueelle. Paikalla on paljon ihmisiä, joista suurimman osan tunnen. Pysähdyn hetkeksi keskustelemaan perheeni kanssa, kunnes kuulen kuinka hissin merkkiääni kilahtaa. Käännyn katsomaan suuntaan, josta itse hetki sitten saavuin ja näen Leslien, periksi antamattoman vainoajani. Lähden jälleen pakoon, mutta minne voin täällä piiloutua, mihin jatkaa epätoivoista pakoani?
Aivan katon reunan vieressä näen neljä vierekkäistä vesiliukumäkeä, kaikki sinisiä, paitsi toinen oikealta, joka on vihreä ja vie reunan yli. Lasken sitä alas ja hyppään kuumailmapallon koriin ja pakoni jatkuu. Mutta miten ollakaan, herra Nielsen jatkaa ajoaan omalla mustanpuhuvalla ilmapallollaan!!
Suuntaan oman palloni yhä ylemmäs yläilmoihin, valtavien pilvimassojen yläpuolelle. Leslien ohjastama kuumailmapallo ajautuu sankkaan pilviryppääseen ja olen varma että lopultakin olen karistanut seuraajani. Hetken päästä näen kuinka pilvet aukenevat ja alhaalla näen vihreän kauniin metsäaukean, jota kohti rupean laskeutumaan. Rauha valtaa mieleni ja juuri kuin korini on koskettamaisillaan pehmeää vihreää ruohoa, näen silmäkulmassani jotain... Ei!! Leslien pallo putkahtaa pilvien seasta lähempää kuin olisin odottanut ja minä hätkähtäen herään...
Näihin dramaattisiin hetkiin, kauniita unia toivottaen,
Janski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti