Yllätys kulttuuria!

Taiteiden yö tarjosi osansa myös minulle. Täysin yllättäin löysin itseni katsomasta Cafe Engelin sisäpihan valkokankaalta Piukat paikat elokuvaa, ihana mustavalkoinen komedia jonka tähtenä Marilyn Monroe. Naurua, punaviiniä, tuplaajuustohampurilaisia ja hyvää seuraa kaikki mitä onnistuneeseen iltaan tarvitaan. Itse elokuvassa on kaikki kohdillaan, mafiamiehiä ja naisiksi pukeutuneita miehiä! :) Minäkään en rupea tätä klassikkoa enempään analysoimaan tai pohtimaan. Hyvä leffa josta tulee hyvä mieli, riittää tälle katsojalle! Suosittelen!

Heti taiteellisen yön jälkeen suuntasin kaupoille ostamaan rapuja! Emännöin rapujuhlia ensimmäistä kertaa (myös ensimmäiset rapujuhlani). Tämäkin jo perinteksi nimetty tapahtuma päästi sisäisen emäntäni valloilleen ja nautin joka hetkestä jonka sain hössöttää. Vaikka raput olivat outoja (sormet verillä niiden ansioista) ja kaikki tilaisuuteen kuuluvat "rituaalit" olivat uusia koen että saimme taas muodostettua hienon omannäköisen perinteen. Ensi vuotta odotellessa. 

Nyt jään odottelemaan tulevaa viikonloppua Janskin mökillä! Mukavat odotukset auttavat pääsemään yli tästä toivottomasta tunteesta että syksy on taas tänäkin vuonna yhtä sateinen ja harmaa kuin aina ennenkin.

Ystävällisin ja rakkaudellisin terveisin Marja-Leena

Kärpästen herrasta...

....tsssrrrrrrrr..... tsap!.... -Kälpästen hella, suuli suomalainen kiljakelho.

 Näinpä totesi aikoinaan Jörn Donner, napattuaan kärpäsen lennosta lukiessaan kyseistä teosta. No nyt luin sen minä, Janski, mutta minun kämpässänipäs ei ole kärpäsiä. (in your face, suuren suomalaisen kirjakerhon studio!!)


 Säännöllisin väliajoin innostun lukemaan klassikoita. Jopa Moby Dickin olen kahlannut ja lukiossa valitsin äidinkielen aineen pohjaksi Odysseian. Myönnettäköön että Odysseiasta luin runojen sijasta vain takaosan tiivistelmän. Mutta turha tulla pyytelemään syvällisiä analyysejä tai kuvitella että Janskipa on sivistynyt persoona. Luen näitä kirjoja samasta syystä kuin 90% ihmisistä jotka vaivautuvat siihen. Voidakseni sanoa lukeneeni ne. Siis ihan vaan päteäkseni.

 Olen kuitenkin liian laiska ollakseni lahjakas pätijä. Luen kyllä kirjan, mutta en jaksa opetella mitä tyylisuuntaa se edustaa, ottaa selvää miten se vaikutti omana aikanaan, mitä palkintoja se voitti minäkin vuonna ja niin edelleen. Hyvä jos muistan kirjailijan nimen. (William Golding, enkä luntannu. En ainakaan myönnä). Nämä näppärät yksityiskohdat kun olisivat pätemiseen paljon hyödyllisempiä. Sivistyssana sinne, Ernest Hemingway tänne. (Juu, oon lukenu myös Heminwaytä. Ja käynyt Ugandan vanhimassa hotellissa, jossa myös herra itse on käynyt. Ai niin, mutta täähän olikin kirjallisuudesta. Pädetään Afrikalla myöhemmin...) Minulle näiden kirjojen lukeminen on vähän kun keräilisi postimerkkejä vain koska joku sanoi sen olevan hienoa.
 (Ja todellisuudessa tämänkin tunnustuksen tein vain näyttääkseni hauskalta, mutta tavalla josta näkisi että oikeestihan toi Janski on tosi fiksu ja sivistynyt ja kaikkee...)

 No mitä tulee siihen Kärpästen herraan, niin sanotaan että henkilökohtaisesti en lähtisi ihan heti lauman pikkupoikia kanssa telttailemaan autiolle saarelle. Siinä touhussa kun voi hajota pää...

   Janski kuittaa

Alussa oli Janski ja Marja-Leena....

Kun elokuisen keskiviikon kelmeä valon kajo herättää kultturellin kaksikon uuteen aamuun, ovat eilisen ilo ja riemu vielä käsinkosketeltavia. Pääkaupunkimme on jälleen ollut runsaskätinen tyttäriänsä kohtaan. Jokavuotinen Helsinki-päivämme on ollut menestys, joka säilyy sydämissä ja mielissä...
 Janski, pikkukaupungin vesa (ei keskinen), josta kasvoi urbaani vaeltaja taiteen ja korkea kulttuurin viidakkoon, yhdisti voimansa Marja-Leenan, paljasjalkaisen stadilaisen, entisen sellistin, nykyisen pellistin aviovaimon, kanssa. Yhdessä he muodostavat voimakaksikon, jolle mikään kulttuurin muoto ei ole liian korkea, mikään sävel liian... ööö.. korkea? Eikä mikään vaate liian pieni. Tai iso. 
 Liity seuraamme huimalle matkalle läpi kaiken sen millä voi edes jotenkin päteä ja kuvittele laillamme olevasi ajan hermolla. Tuolta se tuli, tonne se meni. Pitäiskö lähtee perään?